Tämä lasimaalaus on tehty työpaikalleni ja se on ehdottomasti yksi työ sarjassa "vihaan tätä". Jotenkaan se ei seurannut yhtään päässäni olevaa visiota ja tekniikka oli pahasti hakusessa. En ole siis koskaan maalannut lasiväreillä ja sen valitettavasti huomaa tästä aika selvästi. Maalausjäljen kontrolli on hyvin minimaalista, sillä väripurkkia on puristettava kokoajan, jolloin maalivana on kaikkea muuta kuin tasainen.
Työ on toteutettu muovikaistaleille, jotta se olisi helpompi irrottaa ja toisaalta, että sen esille ripustaminen olisi mahdollista vielä tulevaisuudessa. Yritin vakuuttaa muita siitä, että lasioven verhoja ei välttämättä tarvitsisi ottaa ovista pois, jolloin maalaus näkyisi selvästi vähemmän verhojen raosta - jostain syystä tätä ehdotusta ei kannatettu.
Nyt kun olen kävellyt kyseisistä lasiovista todella usein, olen jo oppinut sietämään sitä, eikä sen näkeminen aiheuta minussa enää mitään vesikauhun tapaista raivaria. Joskus on jopa sellaisia hetkiä, että melkein pidän siitä. Kuitenkin minä tunnen oman maalaukseni läpikotaisin ja tiedän, että se irvistelee selkäni takana radikaalisti joka kerta kun ohitan sen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti